Musta tuli äiti viime helmikuussa. <3 Saimme kauniin pienen tyttären joka on tällä hetkellä mun kävelevä ja puhumaan opetteleva kalenteri. Hän kyllä kertoo tavalla tai toisella jos teen jotain liian pitkään enkä annakaan hänelle tarpeeksi huomiota ja syliaikaa.
2016 toukokuussa tein positiivisen raskaustestin puolen vuoden yrittämisen jälkeen ja pian sen jälkeen alkoi nämä kuuluisat pahoinvoinnit ja ruokahaluttomuudet ym kaikki raskauteen liittyvät kauheudet. Tosin täytyy sanoa etten oksentanut kertaakaan koko raskauden aikana vaikka ruoka saikin mut voimaan alussa pahoin. Siihen aikaan kävin vielä töissä Helsingin keskustassa ja metrossa istuminen aiheutti myös pari viikkoa hirveää oloa. Onneksi nämä tälläiset loppui suhteellisen nopeasti. Mun raskausaika oli kyllä loppupeleissä hurjan helppo, vasta ne kaksi lasketun ajan yli mennyttä viikkoa sai mut repimään tukkaa päästäni.. Sekin lähinnä siksi että olin niin valtava ja olo oli sen mukainen. Mutta yksi asia muuttui radikaalisti raskauden myötä, mua ei huvittanut enää askarrella. En ymmärrä miksi ja silloinkin se otti ihan tosissaan hattuun kun ei inspiraatiota vaan löytynyt! Tiesin että nyt olis kaikki aika maailmassa touhuta mutta ei. Loppuraskaudesta istuin kyllä sohvalla ja kudoin useat parit villasukkia, en paljon muuhun pystynyt.
 |
| Isäntä tykkäsi. |
Monta muutakin asiaa on muuttunut tässä ajassa. Me muutettiin kokonaan uuteen kaupunkiin töiden perässä lokakuussa 2016, mentiin virallisesti naimisiin Isännän kanssa viime joulukuussa ja mun rakas isäni menehtyi viikko ennen joulua. Koko joulu meni sitten ihan surujuhlaksi, ei ollut mitään intoa laittaa koristeita eikä pistää oikeastaan tikkua ristiin.. Yritin kyllä kuunnella joululauluja ja ajatella kaikkea muuta mutta eipä tuollaista asiaa noin vain lakaista maton alle...
Siitä puheen ollen, nytkin se joulu tulla jolkottaa. En ole saanut tänäkään vuonna tehtyä kauheasti mitään omatekoista, lähinnä olen tuunannut valmiita tekstiilejä ja pistänyt pakettiin. Suurin osa on ostettuja lahjoja. Harmittaa mutta jostain on tingittävä. En ymmärrä mistä te kaikki käsitöitä harrastavat pienten lasten äidit revitte aikaa kaikelle? Mä sain just tytön menee päiväunille ja yritän hurjalla vimmalla saada tämän postauksen kirjoitettua valmiiksi ennen kuin hän taas herää. Joka ilta on varsinaista jännityselokuvan kliimaksia.. "Nukkuuko se nyt varmasti? Herääkö se sittenkin kohta? APUA, multa tippui kynä lattialle - hitto mikä meteli!! ..Mikä toi ääni oli?! Onko se HEREILLÄ?!!"
No tämä oli ehkä vähän kärjistettyä mutta kaikki vanhemmat tietää silti mistä mä puhun.
Mä olen valitettavasti luonteeltani sellainen ihminen joka haluaa tehdä asiat valmiiksi yhdeltä istumalta, siksi en voi iltaisin katsoa edes uusia leffoja jos en voi olla varma a) ehdinkö katsoa sen loppuun ja b) jaksanko katsoa vai onko kello lähes kaksi yöllä ennen kuin filmi loppuu. Samasta syystä on raastavaa aloittaa projekteja iltaisin tai näiden päiväunien aikana koska valmista ei takuulla tule siltä seisomalta. Sitten taas toisaalta.. Jos en aloita, ei tule ikinä tehtyä mitään.
Ja jottei mun elämä olisi liian helppoa, Netflix poisti mun ainoan henkireiän - NAPERON!!! Se oli niin meidän tytön suosikki ja sitä ei saa Suomesta edes dvd:lle! Ainoa asia joka lukitsi mun kävelemään opettelevan tyttöni hetkeksi hiljaa paikoilleen.. Nyyh.. :'(
 |
| Kuva lainattu Googlelta. |
Mutta joo, tulin kertomaan kaikki nämä asiat ja niiden lisäksi sanomaan että yritän jatkossa saada postauksia tehtyä edes silloin tällöin. Ja tiedän tiedän, askartelu-trilogian kolmas osa on edelleen ilmestymättä mutta lupaan että kun saan lahkeessa roikkuvalta kalenteriltani aikaa, saatan tuon trilogian loppuun asti. Älä huoli, rakas lukija. Se on kyllä aloitettu! :D
Ps. Kannattaa seurata minua Instagramissa ja Facebookissa, laitan sinne välipäivityksiä ja kuvia aina kun on jotain laitettavaa.
Ps. Kannattaa seurata minua Instagramissa ja Facebookissa, laitan sinne välipäivityksiä ja kuvia aina kun on jotain laitettavaa.
Stay Tuned
Cee
