 |
| Kuva Pinterestistä |
Tapasin hänet kun menin kolme vuotta sitten autokouluun, hän oli opettajani. Häneen iskin silmäni heti. Tiedän että monesti ihmiset ajattelevat ettei ole olemassa rakkautta ensisilmäyksellä tai ettei kenelläkään ole sielunkumppania. Totta puhuen, en ollut ennen miestäni itsekään varma onko sellaista olemassa, kuitenkin aina toivoin sellaisen löytyvän. Ja kun näin hänet, tiesin välittömästi että hän istuu kolmen metrin päässä minusta. Tiesin jo ennen kuin vaihdoimme sanaakaan.
Kun pääsin myöhemmin juttelemaan tälle satumaiselle olennolle, voin vannoa että tunsin voimakkaan magneettisen vetovoiman hänen lähellään. Kaikki oli silti täysin luonnollista, kuin olisin aina tuntenut hänet.
Myöhemmin ajo-tunneilla kaikki tunteeni voimistuivat tuhatkertaisiksi.
Joka aamu kun heräsin, hän oli ensimmäinen ajatukseni. Joka ilta kun painoin pään tyynyyn, hän oli viimeinen ajatukseni. (Sittemmin kävi ilmi että tunne oli molemmin puolinen.) Töihin mennessäni toivoin näkeväni vilauksen hänestä, keksin tekosyitä mennä autokoulun läheiselle kioskille jolla tiesin hänen usein käyvän työpäivänsä aikana. Hakkasin päätäni seinään työpaikallani, koska halusin keksiä jonkin asian jonka varjolla olisin voinut ottaa häneen yhteyttä. Eräänä päivänä hän sattui kävelemään liikkeeni ohi ja poikkesi sisään. Hän kertoi etsivänsä paperikauppaa, minä tietenkin tarjouduin oppaaksi sillä ehdolla että hän ensin polttaa tupakit kanssani. Sen päivän jälkeen hän poikkesi lähes päivittäin liikkeelläni ja minulle alkoi vähitellen selkiintyä, etten ole yksin valtavan tunnevyöryni kanssa, mutta enhän tietenkään voinut olla silloinkaan varma..
Olimme molemmat tahoillamme onnettomissa avioliitoissa ja hänellä oli pieni poikakin joten en todellakaan halunnut ryhtyä kenenkään kodinrikkojaksi, tämä siis hiukan jarrutti tilannetta. Mutta joka minut tuntee, tietää että olen hyvin avoin ihminen ja koska hänen kanssaan olin kuin vanha tuttava heti alusta pitäen, jaoin ajo-tuntien aikana hänen kanssaan kaikki iloni ja murheeni. Sain myös tietää hänen ongelmistaan ja kun hän sitten kertoi että on ajatellut erota, ymmärsin etten mene minkään ehjän väliin, kuten myös hän oli ajatellut minun kertomastani (tämäkin selvisi myöhemmin).
Joitakin viikkoja myöhemmin muutimme saman katon alle ja suhteeseemme ilmaantui isoja ongelmia. Hänellä on ollut hyvin onnettomia ihmis- ja parisuhteita menneisyydessään ja minä en osannut käsitellä asioita oikein joten kaikki johti siihen että muutamien kuukausien sotaisan yhdessä asumisen jälkeen erosimme valtavassa riidassa ja minä muutin kahdessa tunnissa ulos yhteisestä kodistamme. Valitettavasti en ollut lainkaan enää oma itseni siinä vaiheessa, oli lähellä etten masentunut vakavasti uudelleen. Tuntui kuin ylitseni olisi ajanut tavarajuna, sen jälkeen minun sieluni olisi revitty irti ja heitetty roviolle. Vaikka riitamme olivat aivan hirvittäviä, en siltikään tuntenut yhtään vähemmän rakkautta häntä kohtaan. Tiesin kaikesta huolimatta että me kuulumme toisillemme. Kun sitten keskustelimme asioista ja lämmitimme suhteen uudelleen kaikessa hiljaisuudessa, saimme asiat kuntoon ja myöhemmin hän muutti minun luokseni. (Pakko huomauttaa, etten edes muista koska olemme viimeksi tapelleet. Äksyilemme vain nälkäisinä toisillemme ja sen saa anteeksi kun antaa toiselle ruokarauhan :D)
Kaiken tämän jälkeen suhteemme on vain lujittunut. Hän on päästänyt irti pahimmista peloistaan ja minä olen löytänyt sisäisen rauhan hänen kanssaan. Elämme nyt täydellisessä harmoniassa ja haaveilemme perheenlisäyksestä. En tiedä mitä tekisin ilman rakasta miestäni (joka tänä aamuna toi aamiaisen minulle sänkyyn ilman mitään syytä <3 )
Kerroin tämän koska haluan Sinun tietävän että on olemassa Se Oikea jokaiselle
ja kun sen tapaa, sen tietää.
"The best Love is the kind that awakens the Soul, that makes us reach for more, that plants a Fire in our Hearts, and brings Peace to our minds."
Stay Tuned Honey,
Cee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti