lauantai 7. helmikuuta 2015

Gessoa ja Art Mediumia

Sain viime jouluna Isännältä lahjakortin Sinelliin ja kävin sen tuhlaamassa tässä päivänä eräänä.
Ihan kaikkea hakemaani ei löytynyt Jumbon Sinellistä mutta loput löytyi sitten Suomalaisesta kirjakaupasta. Saaliiksi tuli uusi Tim Holtz-leimasintyynypaketti jossa on neljä 1"x1" leimasintyynyä, purkki kauan kaipaamaani Art Mediumia (vaikka olisin halunnut gel mediumia, mutta eipä löytynyt kummastakaan kaupasta) ja vähä muutakin krääsää.


Saalis

Gesson jouduin ikävä kyllä hakemaan Suomalaisesta, samoin perusliimapuikot.
Mutta tämä on myös ensimmäinen kosketukseni gessoon, olen halunnut kokeilla sitä jo todella kauan (olen katsonut liikaa Vickyn videoita - on muuten ylivoimainen suosikkini mitä art journal-tekijöihin tulee). Laitan kuvaa kun saan jotain tehtyä :)

                           Stay Tuned Honey
                                    Cee

torstai 5. helmikuuta 2015

Tikettejä ja tägejä

Olipas taas pikkutauko tässä bloggaamisessa (pahoittelen) mutta pidin kyllä taukoa myös askartelustakin.

...Noita muro- ja keksipaketteja meillä siunaantuu yhtenään ja minä yritän parhaani mukaan käyttää niitä altsun tekoon tai junk journal-matskuna (pitää tunnustaa että ihan varsinaista junk journalia en ole vielä koskaan tehnyt, mutta kierrätysmateriaaleja olen käyttänyt kyllä vihkojen ja kirjojen sidonnoissa eli eikö se ole melkein sama asia?) ja koska en ole löytänyt mistään vielä Tim Holtzin "tikettivihkosta" ajattelin tehdä tikettejä itse. Uskoisin näiden toimivan myös tägeinä.


Tikettejä kierrätyspahvista

Miltäs näyttää? Itse tykkään näistä kovasti ja tulen käyttämään niitä altsussani. Eikä näitä ole vaikea tehdä. Juu,ei nyt ehkä IHAN ole samanlaisia kuin ne alkuperäiset mutta ajavat asiansa minulle ;)

                           Stay Tuned Honey
                                    Cee

lauantai 24. tammikuuta 2015

Säilytyskotelo Altsupapereille

Minä halusin olla isona taiteilija. Artisti isolla A:lla. Ensin se oli sarjakuvien piirtäjä, myöhemmin rumpali (olin valtava Slim Jim Phantom-fani... Olen edelleen :D), sittemmin halusin olla vain taitava piirtäjä ja sen jälkeen halusin jo kuvittaa lasten ja nuorten kirjoja. Tämän jälkeen tuli vielä palava halu tulla taidemaalariksi tai/ja veistäjäksi, viimeiseksi halusin olla kirjailija. Haluaisin edelleen olla jotakin näistä. Mikä estää, voisi joku kysyä tässä kohtaa. 

                                                Minä.

Minä seison oman unelmani tiellä. Kai se syy on niinkin klisee.
..Asiaan voi toki vaikuttaa sekin että en ihan oikeasti ole mikään huippuhyvä piirtäjä enkä maalari. Abstraktia taidetta ei Suomessa kannateta niin paljon että sitä kannattaisi alkaa tekemällä tekemään. :D Ja vaikka se kannattaisikin, en osaisi myydä itseäni taiteella. Ja olen liian kärsimätön kirjoittamaan kokonaista kirjaa, jokainen yritys on jäänyt puolitiehen. Rumpalia minusta ei tullut, ihan syystä. En osannut enkä osaa (edelläänkään) tehdä kolmea asiaa yhtä aikaa ja samassa rytmissä. 
Silti haaveilen että jonain päivänä (heti lottovoiton lunastettuani) minulla on varaa tehdä itselleni (lue: Isäntä tekee, on luvannut jo) maailman hienoin askarteluhuone sekä oma pieni taidestudio jossa saan räiskiä maalia menemään miten mielin. Sitten olen artisti ainakin itseni iloksi. Olen sitä kyllä jo nytkin, ainakin altsua tehdessäni. Koen ylpeyttä omasta kädenjäljestäni kun katson sitä kirjaa. Se on rakkaudella tehty. Ehkä siksi se on hienoin taideteokseni ikinä - vaikka onkin kesken.

Mutta tänään ette saa vieläkään ihailla uuden altsuni aloitusta (syyttäkää siskoani joka soitti juuri kun olin aloittamassa). Sen sijaan tein pienemmän projektin joka sekin jäi viimeistelyä vaille. Mutta ajattelin silti ilahduttaa teitä tällä.

Karmea sotku

Kaikki alkoi murolaatikosta jota hiukan leikkelin (ylijääneet palat säilytin sillä niitä tägimatskuja tarvitsen jatkossakin). Revin kirjan sivuista (arvasit oikein, testialtsun sivut pääsevät taas loistamaan) suikaleita ja aloin liimata niitä tämän kotelon päälle sikin sokin erikeepperi-vesi-seoksella. 

Puoliksi tehty..

Kun sain koko muropaketin peittoon suikaleilla, se näytti osimoilleen tältä...
(Tuo taustalla näkyvä ruma muroloota saa vielä saman kohtalon, erilaisilla koristeilla tosin. Ideoita saa ehdottaa.)

TADAA - tai sitten ei.

Tämän jälkeen trimmasin reunojen ylitulevat suikaleet pois. Ensin olin ajatellut liimata ne sisäänpäin mutta sitten mietin miten rumalta ne näyttäisivät jos kotelo olisi puolityhjä ja sisäpuoli pääsisi näkymään.. 

Paljon siistimpi, eikö?
Nyt siitä uupuvat enää koristeet. Tuohon yläreunaan tulee kauttaaltaan washiteippiä ja sivuihin olin ajatellut paljon pienen pieniä neliapiloita.. Mutta sitten oli pakko alkaa tiskaamaan ja ajattelin jättää apiloiden liimaamisen huomiselle. Suunnitelmana oli aloittaa testialtsu tänään - vaan se puhelu tuli ja.. No, minkäs teet. Huomenna on uusi päivä. 

Ja heti siellä on krääsää..

Otin kuitenkin näin viittä vaille valmiina siitä kuvan tulevine sisällyksineen. 


                          Stay Tuned Honey
                                  Cee

perjantai 23. tammikuuta 2015

Luurille suojapussi (kädet vapaaksi-pussi)

Sinäkin varmasti tiedät sen tunteen kun joku soittaa ja olet siivoamassa, tiskaamassa, askartelemassa eikä kädet yksinkertaisesti riitä pitämään puhelinta ja tekemään muuta yhtä aikaa... Juu minäkin tiedän miltä se tuntuu! Kerranpa sitten hermostuin ja kaivelin tilkkuvarastojani kun päätin tehdä puhelimelleni pikkuisen kannettavan suojapussin. Löysin tilkun jotain marimekon kangasta sekä pätkän ikeasta ostettua värikästä kangasta ja aloin sommitella.
Lopputulos olikin ihana ja sitä on tullut käytettyä paljon.

Se mukana roikkuva kaveri
Tuo pussukka-osa on sitä marimekkoa (en tiedä minkä nimistä) ja kansiläppä ja kaulanauha ovat ikean kangasta. Pussukka osoittautui korvaamattomaksi ei vain kotona, vaan myös lenkille lähtiessä (kerroinhan että kesällä lenkkeilen). Sinne oli hyvä sujauttaa puhelin, laittaa napit korviin ja kuunnella musiikkia metsässä harppoessa. Se on auttanut myös näissä arkisissa en-halua-jäädä-kädettömäksi-puhelimen-takia-tilanteissa. Tein nauhasta sen verran pitkän että se ei vain roiku kaulassa vaan saan vaivatta pujotettua myös toisen käden nauhan alta ja silloin puhelin roikkuu joko kyljen puolella tai selkäpuolella. Niin kätsä!

Ja arvaat varmaan kuka halusi samanlaisen... Isäntä.


Tuossa on Isännälle tuleva pussukka tekovaiheessa. Valmiin kuvan ottaminen ei nyt onnistu koska hän on jättänyt omansa auton takapenkille enkä tietenkään tajunnut heti valmiiksi saadessa ottaa fotoa. Mutta sama setti siihen tuli, pitkä kaulanauha jotta sen saa myös selkäpuolelle tarvittaessa roikkumaan. Kangas on kierrätystehdas-tapahtumasta pari vuotta sitten haetuista metsästyshousuista (ainoa miehekäs kangas jonka omistan). Tarranauhaa olen ostanut kirpparilta aina kun olen löytänyt (meillä ei ole kangaskauppoja enää tässä ihan lähellä) ja sitä siis on varastossa. Mitäs pidät näistä?

                                  Stay Tuned Honey
                                           Cee

Lottotaskuun

Faija pyysi mua tekemään sille kestävämmän lottotaskun - veikkauksen oma tasku oli teipattu jo kuuteen kertaan joka nurkasta ja oli se muutenkin yököttävä ja likainen - joten minäpä tein uuden.

Kotoota löytyi pizzalaatikon jämiä, joita olen säästänyt tägien ja itsesidottujen kirjojen kansiksi - niistä leikkasin faijan mittojen (11x23) mukaan oikein kokoiset palat. Toisen palan päällystin revityillä kirjansivuilla (testialtsun irtirevityistä sivuista on jälleen hyötyä) ja maalasin päälle vapaalla kädellä piirretyn neliapilan akryylimaaleilla.

Neliapilan mallin löysin googlesta
Takakanteen Isäntä valitsi jostain naistenlehdestä löydetyn naikkosen kuvan (alkuperäinen ehdotus takakannen naisesta oli paljon hävyttömämpi) ja minä leikkasin ja liimasin kuvan paikalleen.

Onnetar
Päällystin kannet molemmin puolin kontaktimuovilla ja etupuolta muovitettaessa liimasin taskun alalaidan kiinni. Tadaa! Säänkestävä veikkaustasku. Faija pyöritteli silmiään tuolle eukolle mutta vaikka kyllä se taisi olla hauska senkin mielestä. :D Vitsiksihän se oli tarkoitettu. 

                          Stay Tuned Honey
                                    Cee

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kangasväreillä

Paleltaa. Täällä on kylmä. Isäntä valitti että sisälämpötila on liian paljon (ylläri, se oli 23 astetta parhaimmillaan) ja minä tyttö se kävin ruuvaamassa vähän pattereita sitten. Nyt on sisälämpö 21.2 astetta ja me molemmat palellaan. Tiedän tiedän,me ollaan ihan naurettavia ja kaikki vanhoissa omakotitaloissa asuvat saavat nyt tuhista tälle paljastukselle aivan vapaasti. Te tiedätte paremmin näistä sisätiloissa olevista kylmistä olosuhteista kuin minä hieno kaupunkikissa kerrostalossa..
Vaan eipä tänne tultu kylmyyttä kitisemään vaan käsitöistä bamlaamaan.

Tein viime kesänä siskontyttöjen tuliaistopeista vähä erilaisia kangasväreillä. Tykkäsin kyllä itse niiden alkuperäisistä väreistäkin, mutta halusin silti tytöille jotakin uniikkia.Niinpä päätin tehdä itse sabluunat ja sotkea kangasväreillä.
Ei tullut otettua kaikista työvaiheista kuvia mutta yritän selittää kaiken parhaani mukaan.

Tässä hommassa käytin kontaktimuovia, sanomalehteä, saksia, piirrustuspaperia, karhunkielestä leikattua sientä ja tietysti kangasvärejä.
Aloitin tekemällä hahmotelman haluamastani tekstistä A4 paperille, sitten tein tussilla hahmotelman päälle saman tekstin niin että se näkyi paperin toiselle puolelle myös selkeästi. Käänsin paperin väärinpäin ja laitoin kontaktimuovin sen päälle. Kopioin kontaktimuovin paperiosaan tämän peilikuvan. Tämän jälkeen irrotin saksilla kontaktimuoviin tussaamani sanat, leikkasin kirjainten sisäosat pois ja asettelin niitä hetken topin päälle.

Valmiiksi värjätyt kirjaimet
Kun olin tyytyväinen asetelmaan, irrotin paperin muovin liimapinnalta ja painelin muovin huolellisesti kankaalle. Saman tein jokaiselle sanalle ja lopuksi työnsin sanomalehteä topin sisään välttyäkseni läpivalumavahingoilta. Sitten aloin töpöttää sienellä väriä kirjaimiin. Kun olin valmis, vein topin kuivumaan ja tein toiselle tytölle samalla tavalla.
Kun tämä pinkki toppi oli kuiva, silitin värjäämäni kuviot päältä ja takaa. Valmis!

Melkein haluaisin itselleni samanlaisen..
(Tässä kohtaa on hyvä kertoa että nuo tähdet eivät kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan, huomasin että olin sutannut värin kanssa ja siksi oli pakko keksiä nämä koristetähdet joilla vähän paikkaan tilannetta. Loppupeleissä ne sopivatkin paremmin kuin hyvin.)

Mitäs pidät?
Tyttö veti tämän heti päällensä ja siitä taisi tulla ihan suosikkitoppi :) Titi sai jälleen paukutella henkseleitään: Wau, mun tekeleet kelpaa teinille!! Siistii! :D (Siskontyttäret kutsuu mua Titiksi, tämä lähti siitä kun tämä mainitsemani teini oli taaperoikäinen ja huusi konfirmaatiokirkossani minut nähdessään TITIIII! niin että kirkko raikui..Nimi jäi elämään, en valita :)

I'll give you my wings
Tämä oli toiselle tyttärelle tehty, samoilla metodeilla. Hänkin piti siitä kovasti. Itselläni oli vähän vastaavanlainen paita yläasteella ja pidin siitä kovasti. Arvelin tämänkin likan pitävän enkä pahasti mennyt metsään.

Oih voih, tänään on vähän sellainen ei-oikein-tiedä-huvittaako-mikään-päivä. Haluaisin tehdä omppupiirakan ja tarpeetkin olisi (sain syksyllä miehen enolta paljon omppuja ja pakastin ne lohkoina talvea varten) vaan en tiedä. ((Foo Fighters - Pretender)) Olisi ihana askarrellakin jotain, vaan kummasti tuo hupeneva päivänvalo vie energiat mennessään. Eilinen päivä meni sängyssä maatessa, en haluaisi tämän illan olevan samanlainen (yritin eilen tehdä tätä päivitystä vaan ipad ja bloggeri eivät toimi yhteistyössä, siksi saatte tämän vasta tänään luettavaksenne kun minä sain Isännän koneen käyttöön).
Olen kaivellut tänään työpaikkoja, miettinyt oppisopimuskoulutustakin mutta kun vielä tietäisi mitä opiskelisi ja mistä saisi varmasti töitä. Kaikki käsillä tekeminen kiinnostaa (yllättävää sinänsä :D) mutta onko esim artesaanille tai vaateompelijalle töitä..? Plääh, elämä kolhii taas tänään. Taidan mennä tekemään lohdutukseksi sen omppupiiraan.

                           Stay Tuned Honey
                                    Cee

maanantai 19. tammikuuta 2015

Kahvi- ja teevärjättyjä papereita

Eilen illalla innostuin kokeilemaan kahvilla ja teellä värjättyä paperia joita monesti esimerkiksi käytetään junk journaleihin. Löysin ohjeen eräästä youtube-videosta ja se ei näyttänyt turhan vaikealta, siksi päädyin kokeilemaan sitä. Tein erittäin vahvaa teetä syvälle kinkkupellille ja aloin uittaa papereita siellä. Uunin laitoin päälle 175 asteeseen ja uunipellille uuden leivinpaperin. Kun papereita oli tarpeeksi uitettu, lätkin ne pellille (ei haittaa vaikka ne olis päällekäin,ne ei tartu toisiinsa) ja laitoin uuniin. Niitä pitää seurata koko ajan etteivät pala liian tummaksi (tai pahempaa,syty tuleen!) ja muista ettei niiden kuivumiseen mene kuin pari minuuttia.

(huomaa tuo rullalla oleva pötkö)





Valmiita papereita



Mustetahratesti(kö?)

Unohdin muuten mainita että Isäntä halusi tulla myös kokeilemaan ja sotattiin koko keittiö sitten yhdessä. Tässä yläkuvassa on Isännän tekemä paperi johon hän kokeili myös mustetahran tekoa. Rakastuin tähän paperiin ihan täysin ja sanoinkin että hän saa tehtailla näitä mulle seuraavan kerran ihan urakalla! :D Yhdessä kokeiltiin mitä ihmeellisimpiä juttuja (kuten ylimmässä kuvassa tuo rullalla oleva paperipötkö) ja monet onnistuivatkin. Tätä täytyy kokeilla uudelleen, oli halpaa lystiä!

                  Stay Tuned Honey
                            Cee