Sound of Silence

Hupsista, siinä vierähti 1,5 vuotta viimeisestä postauksesta. Mutta vannon että mulla on hyvä syy!

Musta tuli äiti viime helmikuussa. <3 Saimme kauniin pienen tyttären joka on tällä hetkellä mun kävelevä ja puhumaan opetteleva kalenteri. Hän kyllä kertoo tavalla tai toisella jos teen jotain liian pitkään enkä annakaan hänelle tarpeeksi huomiota ja syliaikaa. 

2016 toukokuussa tein positiivisen raskaustestin puolen vuoden yrittämisen jälkeen ja pian sen jälkeen alkoi nämä kuuluisat pahoinvoinnit ja ruokahaluttomuudet ym kaikki raskauteen liittyvät kauheudet. Tosin täytyy sanoa etten oksentanut kertaakaan koko raskauden aikana vaikka ruoka saikin mut voimaan alussa pahoin. Siihen aikaan kävin vielä töissä Helsingin keskustassa ja metrossa istuminen aiheutti myös pari viikkoa hirveää oloa. Onneksi nämä tälläiset loppui suhteellisen nopeasti. Mun raskausaika oli kyllä loppupeleissä hurjan helppo, vasta ne kaksi lasketun ajan yli mennyttä viikkoa sai mut repimään tukkaa päästäni.. Sekin lähinnä siksi että olin niin valtava ja olo oli sen mukainen. Mutta yksi asia muuttui radikaalisti raskauden myötä, mua ei huvittanut enää askarrella. En ymmärrä miksi ja silloinkin se otti ihan tosissaan hattuun kun ei inspiraatiota vaan löytynyt! Tiesin että nyt olis kaikki aika maailmassa touhuta mutta ei. Loppuraskaudesta istuin kyllä sohvalla ja kudoin useat parit villasukkia, en paljon muuhun pystynyt.

Isäntä tykkäsi.

Monta muutakin asiaa on muuttunut tässä ajassa. Me muutettiin kokonaan uuteen kaupunkiin töiden perässä lokakuussa 2016, mentiin virallisesti naimisiin Isännän kanssa viime joulukuussa ja mun rakas isäni menehtyi viikko ennen joulua. Koko joulu meni sitten ihan surujuhlaksi, ei ollut mitään intoa laittaa koristeita eikä pistää oikeastaan tikkua ristiin.. Yritin kyllä kuunnella joululauluja ja ajatella kaikkea muuta mutta eipä tuollaista asiaa noin vain lakaista maton alle...

Siitä puheen ollen, nytkin se joulu tulla jolkottaa. En ole saanut tänäkään vuonna tehtyä kauheasti mitään omatekoista, lähinnä olen tuunannut valmiita tekstiilejä ja pistänyt pakettiin. Suurin osa on ostettuja lahjoja. Harmittaa mutta jostain on tingittävä. En ymmärrä mistä te kaikki käsitöitä harrastavat pienten lasten äidit revitte aikaa kaikelle? Mä sain just tytön menee päiväunille ja yritän hurjalla vimmalla saada tämän postauksen kirjoitettua valmiiksi ennen kuin hän taas herää. Joka ilta on varsinaista jännityselokuvan kliimaksia.. "Nukkuuko se nyt varmasti? Herääkö se sittenkin kohta? APUA, multa tippui kynä lattialle - hitto mikä meteli!! ..Mikä toi ääni oli?! Onko se HEREILLÄ?!!"

No tämä oli ehkä vähän kärjistettyä mutta kaikki vanhemmat tietää silti mistä mä puhun.

Mä olen valitettavasti luonteeltani sellainen ihminen joka haluaa tehdä asiat valmiiksi yhdeltä istumalta, siksi en voi iltaisin katsoa edes uusia leffoja jos en voi olla varma a) ehdinkö katsoa sen loppuun ja b) jaksanko katsoa vai onko kello lähes kaksi yöllä ennen kuin filmi loppuu. Samasta syystä on raastavaa aloittaa projekteja iltaisin tai näiden päiväunien aikana koska valmista ei takuulla tule siltä seisomalta. Sitten taas toisaalta.. Jos en aloita, ei tule ikinä tehtyä mitään.

Ja jottei mun elämä olisi liian helppoa, Netflix poisti mun ainoan henkireiän - NAPERON!!! Se oli niin meidän tytön suosikki ja sitä ei saa Suomesta edes dvd:lle! Ainoa asia joka lukitsi mun kävelemään opettelevan tyttöni hetkeksi hiljaa paikoilleen.. Nyyh.. :'(

Kuva lainattu Googlelta.

Mutta joo, tulin kertomaan kaikki nämä asiat ja niiden lisäksi sanomaan että yritän jatkossa saada postauksia tehtyä edes silloin tällöin. Ja tiedän tiedän, askartelu-trilogian kolmas osa on edelleen ilmestymättä mutta lupaan että kun saan lahkeessa roikkuvalta kalenteriltani aikaa, saatan tuon trilogian loppuun asti. Älä huoli, rakas lukija. Se on kyllä aloitettu! :D

Ps. Kannattaa seurata minua Instagramissa ja Facebookissa, laitan sinne välipäivityksiä ja kuvia aina kun on jotain laitettavaa.

                                Stay Tuned

                                     Cee

Se on sitten juhannus.

Taas on tullut vähän pidempi tauko tähän postauksien väliin syistä joita en tässä nyt sen koomin erittele. En ole edes kotosalla nyt, viimeinen viikko ollaan vietetty Isännän serkun talossa, he lähtivät nimittäin viikko sitten kahdeksi viikoksi ulkomaille, me lupauduimme koira- ja talovahdeiksi. Askartelutrilogia postauksien kolmatta osaa saatte odottaa kunnes pääsen kotiin omalle koneelle (siellä on kaikki kuvat ja materiaalit).

Tämä ensimmäinen viikko on ollut rankka, Isännällä on uusi työ joka on todella kaukana ja kun me ollaan vielä täällä keskellä-ei-mitään, se on entistä kauempana. Minä olen ollut myös töissä tämän ekan viikon ja joka yö joko talon kissa on herättänyt minut tai jompikumpi koirista. Kerrottakoon että ensimmäisenä yönä en saanut nukuttua kokonaista kahta tuntia putkeen koko yönä.. Ja silti aamulla töihin. Saat uskoa että väsytti.

Joudun jälleen turvautumaan internetin ihmeelliseen maailmaan saadakseni pari kuvaa tähän postaukseen ja tämä koira oli lähimpänä kuvaamaan toista näistä ihanista hoitokoirista eli lauman johtajatar Amaliaa. Toinen koirista onkin Amalian pentu Bobi. Bobi muistuttaa kokonsa puolesta valtavaa dinosaurusta, mutta epäilen että jos dinot ovat olleet yhtä tyhmiä kuin Bobi, on ollut ihan järkeenkäypää että ne ovat kuolleet sukupuuttoon. Molemmat ovat kilttejä ja ihania mutta kyllä mä kiitän luojaa siitä että Bobi ei tajua miten valtava se on. Jos Bobi käyttäis tennareita, miettisin ihan kaksi kertaa kuka hitto sen nauhat aamuisin sitoo, siellä päässä kun ei liiku tasan mitään.

Sitten täällä on vielä kuningas Piki eli talon musta kissa. Piki on mahtava, se puhuu jatkuvasti ja kuullostaa maukuessaan vanhalta ladon ovelta. Itse asiassa, se kuullostaa (ja näyttää) siltä kuin se olisi jatkuvasti vittuuntunut. Mutta se on silti aivan ihana ja me käydään päivittäin pitkiä keskusteluja sen kanssa. Mitä enemmän mau'un sille, sitä enemmän se märisee takaisin. :D

Joo, kohta tulee appivanhemmat käymään ja poikakin on täällä meidän kanssa juhannuksen yli, pitää alkaa imuroida ja laittaa paikkoja siistiksi ennen kuin tänne ketään hyökkää. Toivon kovasti että kelit suosii tänä juhannuksena kaikkia. :)

                    Stay Tuned Honey
                            Cee

Miksi aloitin bloggaamisen?

Pohdin tässä yhtenä päivänä miksi aloitin bloggaamisen? Miksi ihmiset yleensä bloggaavat? Aiheita on varmasti tuhansia ja enemmänkin.. Minä halusin kokeilla kun siskoni aloitti. Löysin silloiseen aiheeseen sopivia blogeja, otin oppia ja aloin tehdä satunnaisia postauksia. Se oli hyvin pienimuotoista, kuvat muokkaamattomia ja huonoja (mikä Picmonkey?) mutta tuskinpa kukaan on seppä syntyessään. Olin (ja olen edelleen) kova vertaamaan omaa blogiani muiden blogeihin ja se onkin iso virhe. Kaikki ovat aloittaneet jostain. Luulen että kaikki haluavat edes yhden ihmisen näkevän omat kuvansa ja kirjoituksensa, usein vaan on niin ettei kukaan kehtaa mainostaa blogiaan muualla kuin "semi-anonyymisti" toisille bloggareille. Ja koska näin on, ei siellä blogissa ole juurikaan liikennettä. Harva haluaa tulla tuttujen ihmisten arvostelemaksi vaikka tosielämässä - he tuskin paljon arvostelevat, ovat vain iloisesti yllättyneitä että joku viitsii. Totuuden nimissä on kuitenkin pakko myöntää etten itsekään ole kertonut kuin muutamille tuttaville että minulla on blogi. En oikeastaan tiedä miksi. Ehkä minäkin salaa pelkään niitä arvosteluja.. Vaikka tiedän ettei se varmasti saisi ketään nauramaan, tiedä vaikka vain innostaisi muitakin aloittamaan.

Kun sinä aloitit bloggaamisen, suunnittelitko valmiiksi mitä haluat sillä saavuttaa? Millaisia tavoitteesi olivat? Bloggata harrastuksena? Saada äänesi kuuluville? Tulla nähdyksi? Tehdä rahaa? Saada julkisuutta? Vaiko yksinkertasesti saada ystäviä, löytää muita joilla on sama intohimo ja samat harrastukset? Minulle se oli uusi harrastus, tapa tulla kuulluksi. Sittemmin siitä tuli monen mutkan kautta tämä - CeeSopp. Paikka jossa jaan ajatuksiani satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Harrastus, jonka kautta etsin myös muita kaltaisiani askarteluun hurahtaneita. Tekemieni käsitöiden ja askartelujen pikkujättiläinen ja eräänlainen päiväkirja.

Jokainen myös turhautuu bloggaamiseen jossain vaiheessa. Ehkä tuntuu, että aiheet loppuvat kesken, ehkä lukijoiden puute ottaa päähän. Ei kuitenkaan pidä antaa periksi. Aiheita on netti ja lehdet pullollaan kun vain osaa etsiä ja minulla askartelija-elämäntapabloggarina riittää kun jaksan istua työpöytäni ääreen, kääriä hihat ja aloittaa/jatkaa projektia.
Valitettavasti olen sykleissä elävä ihminen. En aina inspiroidu askartelemaan vaan joskus haluan vain lukea, pelata tai katsella elokuvia. Toki näistäkin saisi varmasti postauksia aikaan mutta haluanko (tai osaanko) kertoa blogissani niistä? ..Siksi niinä aikoina kun en juurikaan viihdy pöytäni ääressä, yritän etsiä jotain muuta kirjoitettavaa ja juuri nyt olenkin löytänyt kymmeniä aiheita netistä kaivamalla.
Olen usein miettinyt miten toiset suunnittelevat blogiaan ja postauksia. Varmasti toisetkin kirjoittavat aiheita ja otsikoita ylös kuten minä. Kirjoitatko sinä?

Jotkut sanovat että on löydettävä yksi aihe blogille ja pysyttävä siinä. Minä.. No, minä en siitä välitä. En halua tämän blogin kietoutuvan vain askartelun ympärille vaan haluan sen olevan vapaata ajatustilaa, johon voin kirjoittaa myös kaikista menneistä ja tulevista aivopieruistani sekä asioista joita haluan oppia.

Suurin osa blogeista rakentaa perustuksensa hyviin kuviin. Onhan se totta, hyvät kuvat tekevät blogista miellyttävän ja visuaalisen. Olen itsekin monesti täällä maininnut että otan kuvani iPhonella, koska en omista hienoa järjestelmäkameraa ja toistaiseksi minulla ei ole siihen varaakaan. Alkuun se tuntui kauhean amatöörimäiseltä mutta selatessani blogeja ympäri maailmaa, huomasin etten ole yksin ongelmani kanssa. Ja oikealla muokkauksella se ei ole loppupeleissä edes ongelma. (Pakko mainita tähän väliin että aikanaan aloittaessani blogi-uraani, käytin digikameraa ja kyllähän sillä kauniita kuvia saa aikaan, mutta mikäli ei osaa käyttää kaikkia niitä asetuksia oikein, saa aikaan katastrofi-kuvia.. Kokeiltu on! Hihii..) Tuota muokkauksesta on pakko mainita pari sanaa. En ole itsekään expertti siinä - itse asiassa olen täysi aloittelija, mutta onneksi näitä helppokäyttöisiä muokkausohjelmia löytyy netistä vaikka kuinka. Moni bloggari on suositellut Picmonkey-ohjelmaa, sitä minäkin harjoittelen käyttämään tällä hetkellä. Toiset vannovat Canvan nimeen ja kyllä minäkin sitä kokeilin, hyvältä se vaikuttaa. Ehkä kuitenkin opettelen ensin tämän Picmonkeyn käytön. Ja jos sinä olet aloitteleva bloggaaja, suosittelen aloittamaan Picmonkeystä.

Tärkeä pointti blogin aloittajalle - oman kameran puuttuminen ei ole este bloggaamiselle! Jos haluat vain kirjoittaa ja laittaa satunnaisia kuvia teksteihin, kopiovapaita lähteitä löytyy vaikka kuinka monta. Muutamia tähän mainitakseni:

- Pixabay
- PicJumbo
- New Old Stock
- Foodie's Feed

Kannattaa toki lukea sivustojen käyttöehdoista tai FAQ-osioista että vaativatko he mainitsemaan mistä kuvat ovat tulleet. Näistä yllä mainitsemistani ainakin Picjumbo vaatii että kuvien yhteydessä mainitaan niiden lähde, muut mainitsemistani eivät tätä vaadi.

Isoin ongelmani on aikataulut ja ajan sekä energian löytäminen blogipostauksille. Viikolla olen työpäivien päätteeksi niin väsynyt etten juuri jaksa muuta kuin ne pakolliset asiat - käydä kaupassa, tehdä ruokaa, syödä ja katsoa hetken telkkaria. Sitten onkin jo aika mennä nukkumaan ja huomenna kaikki alkaa alusta. Viikonloppuna olen saanut yleensä sen yhden postauksen ulos ja kenties aloitettua toista, mutta en ole vielä päässyt siihen tahtiin johon pyrin - 2 postausta viikossa. Jos suunnittelen että tulevana viikonloppuna istun ja bloggaan, elämä heittää kärrynpyörän ja suunnitelmat menevät uusiksi. Kai meille kaikille joskus käy niin, elämä ei vain aina mene niinkuin Strömsöössä. Olen alkanut kuitenkin kirjata itselleni viikonlopuksi kalenteriin päivän jolloin pyrin postaamaan, sillä tavalla sitä ainakin tekee bloggauksesta jonkinlaisen prioriteetin ja muistaa että sekin on tehtävä.
Miten sinä raivaat aikaa blogillesi?


                          Stay Tuned Honey
                                   Cee

Jos voisin elää unelmaani, millainen se olisi?

Kuten monet meistä, minäkin usein haaveilen illalla peiton alla siitä elämästä jota haluaisin elää. Jos voisin elää unelmaani, millainen se olisi?

Haluaisin asua sinisen veden äärellä. Jossain missä ei kuuluisi muuta kuin tuulen humina ja aaltojen rantautuminen. Talossa jossa minulla olisi iso askarteluhuone, oma maalaushuone ja iso keittiö. Ja oma sauna!

Olisin joko taidemaalari tai kirjailija. 

Ja haluaisin matkustella mieheni kanssa. Kävisin Ranskassa uudelleen, Lontoossa, Skotlannissa ja tietenkin Irlannissa St. Patrickin päivänä juomassa Guinnessin.. Vaikka en olutta juokaan. Ehkä joisinkin kokiksen..

Veisin mieheni Thaimaahan, olen halunnut monta vuotta käydä sielläkin uudelleen. Ihana paikka. <3

Ja olkoon kuinka klisee hyvänsä...

...Kävisin Jenkeissä! 

Itse asiassa kävisin varmaan koko maan läpi ihan ajan kanssa.. Ja koska menisin sinne asti, kävisin myös Kanadassa - mutta älä kerro kenellekään...  

Ja jos minulla olisi rahaa matkustella näin niin olisi minulla myös varaa palkata assistentti, joka maksaisi laskut puolestani. En haluaisi enää nähdä edes vilausta laskuista. 

Millaisia Sinun päiväunesi ovat?

                                 Stay Tuned Honey

                                         Cee

Joululomaa odotellessa..

Mikä siinä on että aina aamuisin kun istun bussissa matkalla töihin, sitä olis näitä blogi-ideoita vaikka muille jakaa? Ja just silloin sitä haluaisin kirjoittaa ne kaikki tänne saman tien. Tietenkin kalenterini on sitten täynnä erilaisia pieniä raapusteluja  "idea" ... "toinen" ... "kolmas" ...
Kun sitten illalla tulen kotiin, en ota enää tolkkua niistä.

"Mitähän tuokin oli..?"  "..Ööö..?"  "Oli tälläkin varmaan joku tarkoitus...ehkä?"

Mutta tänään mulla on melko selvä visio siitä mitä aion jakaa kanssasi. JOULUINTONI! 

Sain juuri tietää viime viikolla että jään reilun kahden viikon "pakkolomalle" töistä (projektini menee tauolle ja minä siinä samalla - EI HAITTAA!! :D) ja siitäkös minä riemastuin! Ensinnäkin aion tänä vuonna ottaa tästä lomasta kaiken irti omaa aikaani ajatellen. Huomasin että meidän kylän kirjastossa on otettu käyttöön omatoimi-aika eli tarkoittaa että sinne voi tiettyinä aikoina mennä itsekseen, sisään pääsee pin-koodilla ja kirjastokortilla eikä siellä ole esim. henkilökuntaa lainkaan silloin. Mun on ehdottomasti haettava tuo omatoimi-oikeus itselleni - olis ihan mahtavaa päästä kirjastoon ilman että siellä on kauhea hälinä ja sata muuta asiakasta. Tää on niin hyvä juttu!

Tämmöinen kun olis kotonakin..

Toiseksi, yritän olla ahkera tänä vuonna ja leipoa itse meille riisipiirakat jouluksi. Kyllä, tiedän että monet teistä tekee näin joka vuosi mutta minä olen leiponut karjalanpiirakoita viimeksi yläasteella.. Luulenpa että pyydän myös anoppi-kokelaan tänne, se on vaihtelua hänellekin. Tai itse asiassa Isäntä oli puhunut hänelle jo ja anoppi taisi riemastua niin ettei meinaa housuissaan pysyä :)

Pyrin myös tekemään jokusen postauksen ainakin viimeistelyä vaille valmiiksi. Ja ehkä mä viimeistään joululomalla jaksan tapella laittaa puhelimen ja kohta-irtisanoutuvan-pädin kuntoon. Tällä hetkellä käytän kuvituskuvia täältä ja täältä.
Pahoittelen, mutta kyllä tämä taas tästä.

Olen myös erittäin iloinen saadessani kertoa että tänä vuonna saamme viettää jouluaattoa kotona. Yleensä olemme joka toinen vuosi aattona minun isäni luona ja joka toinen vuosi Isännän vanhempien kotona juhlimassa joulua. Tänä vuonna saamme mieheni vanhemmat tänne meille. <3 Lisäksi Isännän toinen sisko tulee kissoineen ja miehen poikakin on meillä. Eli meitä on kohtuullinen joukko. Mutta minua se ei haittaa, päinvastoin! Olen niin onnellinen kun saadaan juhlistaa joulua isolla porukalla.

Toisaalta olen hiukan huolestunut joulun rahatilanteesta.. Olen nimittäin varma että joulua varten ei jää kovinkaan kummoisia rahoja. Onneksi osaa jonkin verran tehdä yhtä ja toista joten taitaa olla niin että ne joille keksin jotain, saavat omatekoiset lahjat. Lapsille on varmaankin ostettava jotain pientä - lähinnä koska en osaa tehdä legoja.. Ruokien suhteen olen myös ajatellut tänä vuonna ohittaa nuo kalleimmat herkkuni - vaikka toisaalta olen aina itse ollut sitä mieltä että jouluna pitää pöydässä olla kaikkea mitä kukakin tahtoo, mutta kyllä jostain on luovuttava. Mäti ja smetana sekä lohiterriini saavat väistyä joulupöydästä tänä vuonna. Ehkä keksin jotain halvempaa tilalle ;) Ideoita otetaan vastaan.

Lopuksi jaan kanssanne yhden kauneimmista suosikki-joululauluistani.

                                 Stay Tuned Honey

                                          Cee

Tarvitsen musiikkia.

En tiedä moniko teistä askartelee täyden hiljaisuuden vallitsessa, mutta minä harvoin ainakaan. Kuten olenkin kertonut, laitan altsua tehdessä yleensä youtubesta pyörimään Vickyn videot. Joskus kuitenkin kaipaan musiikkia ja yleensä kuuntelen jotakin suhteellisen rauhallista. Ajattelin tehdä teille listan askartelutilaan sopivista biiseistä, jotka toimivat ainakin minun kohdallani..

- José Gonzáles - Heartbeats

- Moby - Everloving

- Zero 7 - In the waiting line

- Moby - Inside

- Agnes Obel - Riverside

- Peter Gabriel - Book of Love

- Moby - Porcelain

- Trik Turner - Friends & Family

- Erik Satie - Gnossienne 1

- Yiruma - The river flows in you

- Moby - Whispering Wind

- Agnes Obel - Fuel to Fire

- Audioslave - Be yourself

- Mark Knopfler - Sailing to Philadelphia

- Joshua Radin - Winter

- The Boondock Saints - Two Ravens

Tätä listaa riittäisi vielä pitkälle mutta tässä on ne jotka eniten soivat askarrellessa. Toivottavasti sinäkin löydät niistä jonkin mieleisen. Jos löytyy lisättävää näihin, kerro ihmeessä. Olen aina valmis kuuntelemaan uusia tuttavuuksia. :)

                              Stay Tuned Honey

                                       Cee

Onni on.. niin pienestä kiinni.

Pidimme vuosia sitten parhaan ystäväni kanssa kirjevihkoa, jota vaihtelimme aina kun satuimme näkemään. Vihkosta sai sitten lukea tapahtumia ajalta jolloin emme ehtineet nähdä tai puhua. Tosin aina kun sitten tavattiin, kaikki nämä kirjoitetut asiatkin puhuttiin läpi. :D

Samaiseen vihkoon tehtiin eräänä viikonloppuna yhdessä lista nimeltä : Syitä olla onnellinen.

• Hampaiden pesu suihkussa (kuulostaa ehkä hassulta mutta juuri siksi se toimii)
• Pörröiset aamutossut
• Aamutakki (mielummin Isännän)
• Lämmin kaakao kylmänä päivänä
• Kun Netflixiin tulee jatkoa suosikkisarjalle (Bones)
• Jokin vahingossa löytynyt hyvä biisi (Kotiteollisuus - Jos sanon)
• Aamiainen sänkyyn
• JOULU! (ja Stockmannin jouluosasto!! 8D)
• Uusi Lego-peli Xboxille (on hauskaa pelata niitä sekä yksin että yhdessä)
• Lohturuoka (Isännän tekemä paneroitu kana ja kermakastike)
• Juustokakut (kuka nyt ei tule onnelliseksi palasta juustokakkua!?)
• Uudet askartelutarvikkeet 
• Xboxin ilmaiset fitness-ohjelmat (kotikuntosali :D)
• Hyvä kirja(sarja)
• Siskon lapset <3
• Kummityttö <3
• Lautapeli-illat hyvien ystävien seurassa
• Pinterest (en voi tarpeeksi painottaa sitä miten rakastunut olen)
• Massiivinen inspiraatio
• Tanssiminen lempibiisin tahtiin
• Se kun ei särje päätä (olen migreenipotilas)
• Sisäinen rauha ja harmonia <3

Otan rakkaat tossuni mukaan minne ikinä matkustankin.

Tämä lista tässä oli minun tämän päivän listani, tosin se sisältää jokusen vuosien takaisen jutun (kuten tuo hampaiden pesu.. se on hullua mutta kuitenkin ihanaa).  Ja pakko pyytää anteeksi tuota tossu-kuvan laatua, jostakin syystä ipad ja iluuri ovat lakanneet yhteistyönsä ja yritän parhaillaan keksiä (helppoa ja nopeaa) tapaa saada nuo puhelimella otetut kuvat pädille jolla ne yleensä muokkaan, mutta siis nyt jouduin ottamaan tossu-kuvan pädillä ja enpäs tiennyt että siinä on nuin p*ska kamera.. :( Pahoittelen.

Harmittaa myös kun en pystynyt lukemaan teille otteita alkuperäisestä listasta.. Kirja on valitettavasti muistolaatikoissani jotka ovat askartelukirjahyllyni alimmalla hyllyllä ja siinä edessä on kaksi valtavan painavaa huonekalua joita en pysty nyt siirtämään, koska siitä tulisi korvia huumaava kolina ja Isäntä meni jo nukkumaan. Joten jääköön toiseen kertaan.

                                   Stay Tuned Honey

                                            Cee

Elämän suurissa virroissa

Mikä on ollut sinun elämäsi suurin mutka? Minulla se on rakas puolisoni.

Kuva Pinterestistä

Tapasin hänet kun menin kolme vuotta sitten autokouluun, hän oli opettajani. Häneen iskin silmäni heti. Tiedän että monesti ihmiset ajattelevat ettei ole olemassa rakkautta ensisilmäyksellä tai ettei kenelläkään ole sielunkumppania. Totta puhuen, en ollut ennen miestäni itsekään varma onko sellaista olemassa, kuitenkin aina toivoin sellaisen löytyvän. Ja kun näin hänet, tiesin välittömästi että hän istuu kolmen metrin päässä minusta. Tiesin jo ennen kuin vaihdoimme sanaakaan.

Kun pääsin myöhemmin juttelemaan tälle satumaiselle olennolle, voin vannoa että tunsin voimakkaan magneettisen vetovoiman hänen lähellään. Kaikki oli silti täysin luonnollista, kuin olisin aina tuntenut hänet.
Myöhemmin ajo-tunneilla kaikki tunteeni voimistuivat tuhatkertaisiksi.
Joka aamu kun heräsin, hän oli ensimmäinen ajatukseni. Joka ilta kun painoin pään tyynyyn, hän oli viimeinen ajatukseni. (Sittemmin kävi ilmi että tunne oli molemmin puolinen.) Töihin mennessäni toivoin näkeväni vilauksen hänestä, keksin tekosyitä mennä autokoulun läheiselle kioskille jolla tiesin hänen usein käyvän työpäivänsä aikana. Hakkasin päätäni seinään työpaikallani, koska halusin keksiä jonkin asian jonka varjolla olisin voinut ottaa häneen yhteyttä. Eräänä päivänä hän sattui kävelemään liikkeeni ohi ja poikkesi sisään. Hän kertoi etsivänsä paperikauppaa, minä tietenkin tarjouduin oppaaksi sillä ehdolla että hän ensin polttaa tupakit kanssani. Sen päivän jälkeen hän poikkesi lähes päivittäin liikkeelläni ja minulle alkoi vähitellen selkiintyä, etten ole yksin valtavan tunnevyöryni kanssa, mutta enhän tietenkään voinut olla silloinkaan varma..

Olimme molemmat tahoillamme onnettomissa avioliitoissa ja hänellä oli pieni poikakin joten en todellakaan halunnut ryhtyä kenenkään kodinrikkojaksi, tämä siis hiukan jarrutti tilannetta. Mutta joka minut tuntee, tietää että olen hyvin avoin ihminen ja koska hänen kanssaan olin kuin vanha tuttava heti alusta pitäen, jaoin ajo-tuntien aikana hänen kanssaan kaikki iloni ja murheeni. Sain myös tietää hänen ongelmistaan ja kun hän sitten kertoi että on ajatellut erota, ymmärsin etten mene minkään ehjän väliin, kuten myös hän oli ajatellut minun kertomastani (tämäkin selvisi myöhemmin).

Joitakin viikkoja myöhemmin muutimme saman katon alle ja suhteeseemme ilmaantui isoja ongelmia. Hänellä on ollut hyvin onnettomia ihmis- ja parisuhteita menneisyydessään ja minä en osannut käsitellä asioita oikein joten kaikki johti siihen että muutamien kuukausien sotaisan yhdessä asumisen jälkeen erosimme valtavassa riidassa ja minä muutin kahdessa tunnissa ulos yhteisestä kodistamme. Valitettavasti en ollut lainkaan enää oma itseni siinä vaiheessa, oli lähellä etten masentunut vakavasti uudelleen. Tuntui kuin ylitseni olisi ajanut tavarajuna, sen jälkeen minun sieluni olisi revitty irti ja heitetty roviolle. Vaikka riitamme olivat aivan hirvittäviä, en siltikään tuntenut yhtään vähemmän rakkautta häntä kohtaan. Tiesin kaikesta huolimatta että me kuulumme toisillemme. Kun sitten keskustelimme asioista ja lämmitimme suhteen uudelleen kaikessa hiljaisuudessa, saimme asiat kuntoon ja myöhemmin hän muutti minun luokseni. (Pakko huomauttaa, etten edes muista koska olemme viimeksi tapelleet. Äksyilemme vain nälkäisinä toisillemme ja sen saa anteeksi kun antaa toiselle ruokarauhan :D)

Kaiken tämän jälkeen suhteemme on vain lujittunut. Hän on päästänyt irti pahimmista peloistaan ja minä olen löytänyt sisäisen rauhan hänen kanssaan. Elämme nyt täydellisessä harmoniassa ja haaveilemme perheenlisäyksestä. En tiedä mitä tekisin ilman rakasta miestäni (joka tänä aamuna toi aamiaisen minulle sänkyyn ilman mitään syytä <3 )

Kerroin tämän koska haluan Sinun tietävän että on olemassa Se Oikea jokaiselle
ja kun sen tapaa, sen tietää.

"The best Love is the kind that awakens the Soul, that makes us reach for more, that plants a Fire in our Hearts, and brings Peace to our minds."

                               Stay Tuned Honey,
                                             Cee

Minun nurkkani

VIHDOINKIN!

Mun askartelunurkkani on kolmanneksen verran auki ja toiminnassa! Hazaaa!!

Voi tätä riemun päivää! Meillä on Jäpä taas käymässä kuten yleensäkin joka toinen viikonloppu ja kun Isäntä ja Jäpä menivät vetämään päikkäreitä tänään, minä aloitin viimeisten askartelutarvike-laatikoiden purkamisen. Kun kaikki oli purettu, aloin järjestellä kaikkea paikalleen. Omistan siis aikamoisen askartelutarvike-varaston kuten moni muukin meistä käsityöihmisistä ja niiden paikalleen asettelu ja oikeiden paikkojen löytäminen on aikaa vievää puuhaa.

((Tom Morello : The Nightwatchman - The Road I Must Travel))

Aloitin kuitenkin askartelupapereistani ja etenin hitaasti helmiin, maaleihin ja nauhojen kautta toimistotarvikkeisiin (järjestelin samalla Isännän tietokonepöydän tarvikkeet uudelleen - joku vois väittää että mä olen hiukan ADHD... hihii!) ja kun kaikki tarpeellinen oli paikallaan, järjestin pöydälleni kolmanneksen verran tilaa itselleni. Tämä on pieni askel teille muille mutta suuri voitto minulle itselleni!! Hohoo, voin vihdoinkin istua oman pöytäni ääreen ja tehdä mitä lystään, jättää kaikki sotkut siihen jos siltä tuntuu ja jatkaa sitten kun inspiraatio palaa. 

..Hullulla on halvat huvit, idiootilla ilmaiset.

Julistan tämän nurkan omakseni!

Jos katsot tarkkaan, huomaat tuossa oikeassa laidassa palan pahvilaatikkoa

ja sen päällä vaalean mötikän.. Pahvilaatikko on purkamatonta olohuoneeseen kuuluvaa koristesälää, vaalea juttu sen päällä on osa hienoa retrotuolia joka oli täällä kun aloimme remontoida. Sen oli määrä joutua kaatopaikalle, mutta minä heittäydyin sen päälle koko vartalollani ja parkumalla ja ulvomalla se sai jäädä. Se on kangasosien pesua vaille valmis käyttöön. Otan kuvia kun saan sen homman tehtyä.. Ensi kesän keskiviikkona. Mutta siis, tämän näköinen pöydästä tuli. Mietit varmaan että mikä kolmasosa pöydästä..? Askartelupöytäni on siis L-kirjaimen muotoinen lisäosineen ja kuvassa ei näy mutta oikealla puolella on ulosvedettävä pitkä lisäpöytä. Senkin päällä on vielä pahvilaatikko.. Ehhehee.. :D

Onpas suhruinen kuva, sori.. :/

Tuo hyllykkö tuossa pöydällä on tyhjänpuoleinen siksi etten vielä ole saanut inspiraatiota tehdä juuri mitään - yleensä täytän sen helmirasioilla jos teen koruja ja sitten taas maaleilla sekä muilla altsu-tarvikkeilla kun se inspiraatio kutsuu.. Plus se on tyhjä kaikesta "rekvisiitta-krääsästä" koska halusin näyttää sen ihan koruttomasti juuri näin.
Tulevaisuudessa se tulee pursuilemaan joka suuntaan..

Ylpeyden aihe. <3

((Gnarls Barkley - Crazy)) Hyllykön alta pilkistää vihreä pikkuvihkoni, johon

 kirjaan blogi-ideat ja muut aiheeseen liittyvät jutut. Siellä on postausideoita, piirroksia joistakin prototyypeistä jotka ovat vielä suunnitteilla, olen kirjannut tunnisteet blogeistani ylös ja siellä on lempiblogieni osoitteita. Pitää muuten hiukan päivittää sitä sivua, sain sähköpostia blogilistalta jossa kerrottiin että heidän sivustonsa lopetetaan 1.6.15. Minä käyn usein blogilistan kautta lukemassa suosikkiblogejani ja etsin uutta lukemista - tämä uutinen
alkoi ketuttaa kyllä ihan urakalla.

Tietääkö kukaan onko missään vastaavaa sivustoa?

Timantin kova korupuu

Rakastuin tuohon timanttiseen korupuuhun Tigerissä, taisi maksaa 3-4€.

Siinä on hyvä säilyttää valmiita myyntiin meneviä korvakoruja ja se on hyvä myös korujen kuvaamiseen. Se ei ole liian iso eikä siis vie tilaa juuri lainkaan ja se on helppo siirtää silti sivuun jos tarvitsee. Tuo värikäs moniosainen rasiatorni oikealla on myös Tigeristä (taisi maksaa peräti 1€). Siinä on kätevää säilyttää pienimpiä koruosia ja
vaikkapa keskeneräisiä korviksia.

Ihan loistava ja hintansa väärtti sanoisin. ;D

Haloo??

Etsiskelin pitkään tuollaista muistilapun pidikettä (onko tuolla joku oikea hieno nimi?) joka olisi pieni ja sopisi minun makuuni. Tälläinen 1€ hintainen kaveri lähti sitten eräänä poutapilvisenä päivänä mukaan Tigeristä (kohta pitää pyytää niitä sponsoriksi, tämä tuntuu mainostukselta.. Ei ole tarkoitus). Kotona huomasin että se on täydellinen pari kirpparilta mukaan tarttuneen minipuhelinkopin kanssa. Olen jostain syystä mieltynyt kaikkiin näihin britti-puhelinkoppi juttuihin. Meiltä löytyy myös peltinen puhelinkoppi-säästöpossu ja minulla on jossain kätkössä puhelinkoppi-sisustuskortteja.. Pitääkin etsiä ne. Hmm..

Peltipurkki kokoelma

Olen myös hurahtanut peltipurkkeihin.

Tuo violetti Twinings-purkki löytyi faijan luota vahingossa, se oli jo pussissa matkalla metallikeräykseen. Nappasin sen heti ja annoin sille hyvän kodin :)

Se odottaa vielä sopivaa sisältöä, mutta takaan että kyllä sellaista löytyy aikanaan.

Sen vieressä seisova Droste's-purnukka löytyi kai kirpparilta vuosia sitten.

Sitten siellä kaukana näkyy tuo Ikean peltikaveri keltaisine pallokuvioineen. Ostin hetken mielijohteesta tuon kolmen purkin sarjan kerran ja tämä purkki pitää sisällään kaikki yrttisiemen-pussini. Kaksi muuta sarjaan kuuluvaa löytyy keittiöstä - tuosta asteen isommassa purkissa on mannaryynit ja pienimmässä purkissa pidän laskujen kirjekuorista valmiiksi leikattuja ostoslistoja. Kyllä, kierrätän laskujen kuoretkin. Käytän niitä joskus myös vihkojen sidonnassa ja tietysti ihan muistilappuina esimerkiksi työpöydälläni.
Ah, ja saatat ihmetellä tuota pinkkiä möykkyä Twinings-purkin päällä.
Se on lasinen tuhkakuppi. Kinusin sen äitipuoleltani lahjaksi joskus vuonna.. grhm... monta vuotta sitten. Sen pituinen se.

Noin, nyt olet tutustunut minun (toistaiseksi) vaatimattomaan askartelupöytääni.

Toivottavasti viihdyit kiertoajelulla ja sait riittävästi tietoa esillä olleista nähtävyyksistä.

Mikäli jokin asia jäi askarruttamaan, heitä kommenttia boksiin. Vastaan mielelläni.

                                          Stay Tuned Honey

                                                   Cee

Tripod for dummies ja vlogi-opiskelua

Taas yön tunteina sängystä käsin kirjoittelen, sinkosi tuo herne nenään kun pinterest heitti mut ulos 763 kertaa tänään. Kokeilin kyllä käynnistää padin uudelleen ja tyhjensin pinterestistäni selaushistoriat ja välimuistit, ei auta. Olen kai pintannut tänään liikaa.. No jaa onhan se kellokin yli kaksi aamuyöllä.

Mutta asiaan taas. Olen tässä miettinyt jonkin aikaa videon tekemistä. Aihe on kyllä pikkuisen hakusessa ja samalla etsin myös DIY-ohjeita iPhone-tripodille. Nääs minä kun en omista tripodia mutta kätevänä käsityönaisena osaan varmasti tehdä sellaisen. Ja kun tässä olen reilut 7 tuntia taas istunut surffaamassa netissä, etsien hyviä ohjeita tuolle tripodille.. Voin kertoa että repesin täysin kun tajusin että minun tarpeisiini sopivin tripod/ständi tehdään jumboklemmarista :D ja löysin sille ihan tutoriaalinkin youtubesta (olen kahlannut tänään läpi varmaankin yli puolet noista aiheeseen liittyvistä tutoriaaleista). 

Tripod for dummies

Voiko tuon yksinkertaisempaa olla? :D  eli näillä eväillä saattaa hyvinkin olla että kun saan tuon askartelupöytäni kaivettua esille tuolta rojuista (ensi kesän keskiviikkona) saat nähdä jonkinlaisen kotivideon ;) eikä saa sitten nauraa.. Pfft! Siitä vaan ku repeilet, ehkä siitä urkenee minun komedia-urani ;) ..jos sinulla on aiheeseen liittyen vinkkejä (kumpaan tahansa aiheeseen), otan niitä mielellään vastaan.

                     (P.s. Kuva on lainattu googlelta)

                                   Stay Tuned Honey

                                           Cee

Blogitusta ja omppumehua näin aamupalaksi

Tuossa tunti sitten nostin pään tyynystä kun puhelin värisi yöpöydällä. Anoppi laittoi whatsappiin että pääsee tänään sairaalasta ja kertoi kellon ajan koska saisi mennä hakemaan. On ollut pari viikkoa siellä joten jo oli aikakin päästä pois :) Mulla on siis yksi niitä kultaisia anoppeja, joiden kanssa ei voi olla tulematta toimeen. Hän on aivan uskomaton persoona, niin kiltti, mukava ja ajattelevainen. Itse asiassa hän on siis vielä anoppiKOKELAS mutta luulenpa ettei hän pane pahakseen vaikka jätän kokelaan pois :)

Eilen aukaisin taas pitkästä aikaa blogin jonka löysin melkein vuosi sitten vahingossa.
Refashionista. Oletko kuullut siitä? Jos olet ompelusta kiinnostunut, kannattaa käydä vilkuilemassa. Jillian tekee kierrätysvaatteista ompelemalla uutta ja hänellä on hyvät kuvat sekä hauskat tekstit (mikäli ymmärtää lontoota).
Itseäni jurppii kun ompelukoneeni oikuttelee. En ole tosin vähään aikaan ommellut yhtään mitään mutta nytkin olisi ideoita vaikka mihin enkä halua ottaa koko konetta edes esille kun tiedän että tulen tappelemaan niiden hyppytikkien ja muiden ongelmien kanssa. Grr.. Käytössäni on siis ikääntynyt Eva. Kuulemma on muuten hyvä merkki.. Voi olla käyttäjävikakin.

Eva

Mrs. Kiukuttelija

Mutta luulenpa että jossain vaiheessa panostan ja ostan uuden ompelukoneen. Jonkun perushuristimen jolla pärjään päivästä toiseen. Tai sitten pihistän ja ostan käytetyn torilta.

Jassoo, Isäntä heräsi. Kohta tarttee vissiin lähteä.

                                     Stay Tuned Honey
                                              Cee

Hukassa taas

Eilen kävin ensimmäistä kertaa talven jälkeen lenkillä. Käytiin Isännän kanssa tutustumassa meidän uuden asuinpaikkamme purtsiin ja on se ihan mukava, myönnetään. Tosin reitit on niin huonosti merkattu että mikä alunperin piti olla 4-5km lenkki, tulikin loppupeleissä olemaan 8km lenkki. Kokeilin ennen lenkkiä myös Isännän suostuttamana ottaa proteiinijuomaa ja jotain Fucked up:in kaltaista piristettä. Röyhtäilin koko lenkin ajan esanssibanaania (proteiinijuomaa). Muuten ne kyllä toimi.. Ei tullu lihakset kipeiksi, vain loppumatkasta väsyneiksi.
Lenkin päälle kaaduin sohvalle ja nukuin pari tuntia. Että semmoinen kevään liikunnallinen aloitus.

Juu,tämä fitness-päivitys loppuu nyt tähän. En jaksa näitä itsekään.

Tein uuden vuoden lupauksen terveellisemmistä elämäntavoista ja tupakoinnin lopetuksesta.
Se oli oikeasti jo hyvällä mallillakin kunnes tuli tuo remppamuuttohässäkkä (kämpän tyhjennys vanhoista kamoista ja papereista,remontti sekä pakkaus ja muutto tapahtuivat siis alle kolmessa vkossa) ja sen jälkeen kaikki onkin ollut ihan hakusessa. Tuntuu ettei pääse enää vanhaan rytmiin vaikka mitä yrittäisin. Ja kyllä minä tupakoin vielä. Vaikken tosin askia päivässä niinkuin ennen vaan 5-6 savuketta. Hyvinä päivinä jopa vähemmän.
Otan tästä aikamoisen patin päähäni enkä edes osaa korjata tätä tilannetta. Kai sekin on vain siitä kiinni miten kovan niskalenkin saan itselleni. Juuri tällä hetkellä en mitään.. Johtuu kai myös siitä etten ole saanut tätä huusholliakaan valmiiksi - mutta se ei olekaan täysin minun vikani.
Ei, nyt loppuu tämä keskustelu. En jaksa tätä enää edes itseni kanssa. Kaikki asiat hoituvat aikanaan ja tavarat löytävät aikanaan paikkansa, ei sitä auta miettiä jos ei pysty tekemään asian hyväksi nyt mitään.
Toivoisin kyllä että voisin päivittää jotakin askarteluja teille mutta en edelleenkään pääse lähellekään askartelutilaani enkä ole purkanut kaikkia tarvikkeitani edes. Jospa ottaisin tämän päivän agendaksi saada edes tuon isoimman laatikon purettua tuosta pöydältä.. Siellä on melkein kaikki mun laukut enkä ollenkaan tiedä,mihin ne laittaisin. Vaatehuoneesta puuttuu vielä isoin hylly johon olin niitä vähän suunnitellut.. Tällaisten asioiden takia kaikki on viivastynyt. Huoh. Vielä joku päivä...

                                Stay Tuned Honey
                                         Cee

Öisiä haaveita ja pitkitettyjä juttuja

Kello on kolme yöllä. Isäntä nukkuu rauhallisesti vieressä. Tuo ihana tuhinahengitys on sitten rauhoittavaa.

Paljon on taas tapahtunut sitten viime kerran. Toisten muutosta tuli meidän muuttomme (tarjoutui halpa kämppä ja vieläpä isompi) ja sitä ennen koko 76 neliötä piti remontoida lähes täydellisesti. Remontti on jalkalistojen osalta edelleen kesken (osa puuttuu vielä) ja tavaroiden purkaminen on myös ihan kesken (muutto oli jo puolitoista kk sitten).. Askartelunurkkaan ei ole toistaiseksi mitään asiaa, siellä on jalkalistoja ja laatikoita ja ja ja.. Eli mitään askartelukuvia ei ihan lähipäivinä ole tulossa - ikävä tuottaa pettymys.

Ääh, kuuma!

Tässä on ollut jos jonkinlaista tapahtumaa muuton jälkeenkin. Anoppikokelas joutui isoon leikkaukseen ja on edelleen sairaalassa mikä tietysti stressaa kaikkia ja pistää miettimään mikä on tulevaisuus..

Itse olen tänään ja eilen pakottautunut ajattelemaan omaa tulevaisuuttani. Eilen sain työkkärin sivut pitkästä aikaa auki ja löysin jotain mielenkiintoistakin. Tänään yritin kirjoittaa CV:n omalla läppärilläni mutta sain taas todeta että Bill Gates ei ole todellakaan niin älykäs jätkä mitä se kuvittelee olevansa - toisin sanoen windows ei auennut (ja ei kyseessä ei todennäköisesti voi olla virus tms koska tuo roppana on vasta hetki sitten formatoitu ja puhdistettu eikä sitä ole edes käytetty sen jälkeen kuin ehkä 4krt). 

Lähetin yläkerran isännälle ensi vkonlopun lottovoitosta ison toiveen sillä tahtoisin kovasti ostaa oman applen läppärin... Mutta takaisin asiaan, eli wintoosa kieltäytyi yhteistyöstä joten oli pakko istua miehen mäkin eteen ja miettiä mistä löydän tekstinkäsittelyohjelman.

Oletteko koskaan kuulleet google docs:ista? Minä olin mutten tiennyt sen olevan myös ilmainen tekstinkäsittelyohjelma. Sain ansioluetteloni kirjoitettua ja vielä muutettua sen moneen eri tallennusmuotoon joita saattaisin jatkossa tarvita. Huomenna siis iloisin mielin laittamaan työpaikkahakemuksia tuoreella (joskin lyhyellä) CV:llä. 

                    Stay Tuned Honey

                                Cee

Altsupohjustus

Kunpa saisin itseäni niskasta kiinni joskus. En ole juurikaan saanut aikaiseksi tuhrattua mitään järkevää, tosin on tässä ollut nyt yksi muuttohommakin kesken (ei oma) ja on pitänyt kiirettä sitä tehdessä. Kahdestaan Isännän kanssa tyhjennetään yhtä huoneistoa jossa on ollut tilitoimisto joskus ja voi sitä mappien määrää kerrostalokolmiossa. Ja tietenkin kaikki on säästettävä kun verottaja niin vaatii. Huoh.. Mutta työkeikka ja rahaa se meille on joten en siinä mielessä valita yhtään. Kun paikka on tyhjätty, alkaa pintaremontti. :)

Leimasinpohjalta

Ostin aikanaan tiimarin viimeisistä alennuksista erivärisiä leimasintyynyjä ja kokeilin tehdä niillä hyvin simppeliä pohjustusta altsuun. Väreinä neonpinkki, oliivinvihreä ja taivaan sininen. Tuli ihan siisti pohja, se kuitenkin kaipaa jotakin kerrostusta nyt. En ole vielä keksinyt mitä se on joten tämä on auki mutta ehkä saatte kuvaa jos keksin mitä se jokin on.

Syy etten laita Isännälle tulevasta altsusta kuvia kauheasti tänne on se että muistelen niissä meidän menneitä aikojamme ja ne ovat hyvin henkilökohtaisia tekstejä joita en halua jakaa (plus että Isäntä saattaa lukea tätä joskus ja en halua hänen näkevän keskeneräistä työtä). Siksi pitäisi saada itseäni otettua sieltä niskavilloista kiinni ja vähä ravistella koska se testialtsu olisi aloitettava ihan kunnolla. Olenhan minä nyt jotain tuherrusta ja maalisotkua sinne saanut aikaan mutta... Enpä kehtaa niistä ottaa kuvia.

Hei, kokeilin minä sitä gessoakin. Vain yhdelle sivulle toistaiseksi ja totesin että kerros oli ihan liian ohut mutta kokeiltu on..

Tuhrut ovat sanomalehdestä

Oli syystä taikka toisesta pakko laittaa gesson levityksen jälkeen kirja hetkeksi kiinni ja laitoin väliin sanomalehteä.. No arvaahan tuon että se kerkisi kuivumaan sivulle mutta totesin että sepä ei haittaa, teen noita tuhruja lisää kun jatkan seuraavan kerran tuon gesson kanssa pelleilyä.

En ole muuten varmaan kertonut että yleensä aina kun teen altsuani kotosalla, laitan pädistä pyörimään suosikkini Vickyn Art Journal-videot. Niistä saa niin valtavasti inspiraatiota tekemiseen.
En kuitenkaan pystyisi tekemään altsua kenenkään muun läsnäollessa paitsi jos saan olla hiljaa koska en ollenkaan osaa keskittyä sen tekoon muuten.

                         Stay Tuned Honey
                                  Cee

Kadonneet ja löytyneet

Minulla menee kaikki harrastukset ihme syklissä - ne tulee ja menee kausittain. Nyt vaikuttaa siltä että pelikausi on alkamassa. Olen pitkästä aikaa lämmennyt Nintendo Ds:lleni ja pelannut ahkerasti. Ei huvita tehdä paljon muuta. Kyllä se tästä taas, älkää huolestuko. :)

-Wanted-

Pakko kumminkin kertoa edes jotain ilouutisia. Löysin kauan(!!!) kadoksissa olleet leimasimeni. Olen saanut nämä kai joltakulta joskus vuonna käpy ja kivi, enkä silloin ymmärtänyt edes että miten tälläisiä voi käyttää,onko ne tarkoitus itse liimata johonkin puupalikkaan jotta niitä voi normaalisti käyttää.. Heeei, en minäkään voi kaikkea tietää :D Mutta nyt tiedän ja hankintalistalla on se akryylipalikka jonka avulla näidenkin käyttö olisi niin paljon helpompaa! En vain ole nähnyt niitä sopuhintaan vielä joten etsinnät jatkuvat..

Ai missäkö nämä olivat? No fimolaatikossa tietenkin (o.O?)

Niin, teen myös fimotöitä aina silloin tällöin..Viime aikoina ovat jääneet vähän vähemmälle mutta kyllä sekin aika taas koittaa. :)

                           Stay Tuned Honey

                                    Cee

Säilytyskotelo Altsupapereille

Minä halusin olla isona taiteilija. Artisti isolla A:lla. Ensin se oli sarjakuvien piirtäjä, myöhemmin rumpali (olin valtava Slim Jim Phantom-fani... Olen edelleen :D), sittemmin halusin olla vain taitava piirtäjä ja sen jälkeen halusin jo kuvittaa lasten ja nuorten kirjoja. Tämän jälkeen tuli vielä palava halu tulla taidemaalariksi tai/ja veistäjäksi, viimeiseksi halusin olla kirjailija. Haluaisin edelleen olla jotakin näistä. Mikä estää, voisi joku kysyä tässä kohtaa. 

                                                Minä.

Minä seison oman unelmani tiellä. Kai se syy on niinkin klisee.

..Asiaan voi toki vaikuttaa sekin että en ihan oikeasti ole mikään huippuhyvä piirtäjä enkä maalari. Abstraktia taidetta ei Suomessa kannateta niin paljon että sitä kannattaisi alkaa tekemällä tekemään. :D Ja vaikka se kannattaisikin, en osaisi myydä itseäni taiteella. Ja olen liian kärsimätön kirjoittamaan kokonaista kirjaa, jokainen yritys on jäänyt puolitiehen. Rumpalia minusta ei tullut, ihan syystä. En osannut enkä osaa (edelläänkään) tehdä kolmea asiaa yhtä aikaa ja samassa rytmissä. 

Silti haaveilen että jonain päivänä (heti lottovoiton lunastettuani) minulla on varaa tehdä itselleni (lue: Isäntä tekee, on luvannut jo) maailman hienoin askarteluhuone sekä oma pieni taidestudio jossa saan räiskiä maalia menemään miten mielin. Sitten olen artisti ainakin itseni iloksi. Olen sitä kyllä jo nytkin, ainakin altsua tehdessäni. Koen ylpeyttä omasta kädenjäljestäni kun katson sitä kirjaa. Se on rakkaudella tehty. Ehkä siksi se on hienoin taideteokseni ikinä - vaikka onkin kesken.

Mutta tänään ette saa vieläkään ihailla uuden altsuni aloitusta (syyttäkää siskoani joka soitti juuri kun olin aloittamassa). Sen sijaan tein pienemmän projektin joka sekin jäi viimeistelyä vaille. Mutta ajattelin silti ilahduttaa teitä tällä.

Karmea sotku

Kaikki alkoi murolaatikosta jota hiukan leikkelin (ylijääneet palat säilytin sillä niitä tägimatskuja tarvitsen jatkossakin). Revin kirjan sivuista (arvasit oikein, testialtsun sivut pääsevät taas loistamaan) suikaleita ja aloin liimata niitä tämän kotelon päälle sikin sokin erikeepperi-vesi-seoksella. 

Puoliksi tehty..

Kun sain koko muropaketin peittoon suikaleilla, se näytti osimoilleen tältä...

(Tuo taustalla näkyvä ruma muroloota saa vielä saman kohtalon, erilaisilla koristeilla tosin. Ideoita saa ehdottaa.)

TADAA - tai sitten ei.

Tämän jälkeen trimmasin reunojen ylitulevat suikaleet pois. Ensin olin ajatellut liimata ne sisäänpäin mutta sitten mietin miten rumalta ne näyttäisivät jos kotelo olisi puolityhjä ja sisäpuoli pääsisi näkymään.. 

Paljon siistimpi, eikö?

Nyt siitä uupuvat enää koristeet. Tuohon yläreunaan tulee kauttaaltaan washiteippiä ja sivuihin olin ajatellut paljon pienen pieniä neliapiloita.. Mutta sitten oli pakko alkaa tiskaamaan ja ajattelin jättää apiloiden liimaamisen huomiselle. Suunnitelmana oli aloittaa testialtsu tänään - vaan se puhelu tuli ja.. No, minkäs teet. Huomenna on uusi päivä. 

Ja heti siellä on krääsää..

Otin kuitenkin näin viittä vaille valmiina siitä kuvan tulevine sisällyksineen. 

                          Stay Tuned Honey

                                  Cee

Kangasväreillä

Paleltaa. Täällä on kylmä. Isäntä valitti että sisälämpötila on liian paljon (ylläri, se oli 23 astetta parhaimmillaan) ja minä tyttö se kävin ruuvaamassa vähän pattereita sitten. Nyt on sisälämpö 21.2 astetta ja me molemmat palellaan. Tiedän tiedän,me ollaan ihan naurettavia ja kaikki vanhoissa omakotitaloissa asuvat saavat nyt tuhista tälle paljastukselle aivan vapaasti. Te tiedätte paremmin näistä sisätiloissa olevista kylmistä olosuhteista kuin minä hieno kaupunkikissa kerrostalossa..
Vaan eipä tänne tultu kylmyyttä kitisemään vaan käsitöistä bamlaamaan.

Tein viime kesänä siskontyttöjen tuliaistopeista vähä erilaisia kangasväreillä. Tykkäsin kyllä itse niiden alkuperäisistä väreistäkin, mutta halusin silti tytöille jotakin uniikkia.Niinpä päätin tehdä itse sabluunat ja sotkea kangasväreillä.
Ei tullut otettua kaikista työvaiheista kuvia mutta yritän selittää kaiken parhaani mukaan.

Tässä hommassa käytin kontaktimuovia, sanomalehteä, saksia, piirrustuspaperia, karhunkielestä leikattua sientä ja tietysti kangasvärejä.
Aloitin tekemällä hahmotelman haluamastani tekstistä A4 paperille, sitten tein tussilla hahmotelman päälle saman tekstin niin että se näkyi paperin toiselle puolelle myös selkeästi. Käänsin paperin väärinpäin ja laitoin kontaktimuovin sen päälle. Kopioin kontaktimuovin paperiosaan tämän peilikuvan. Tämän jälkeen irrotin saksilla kontaktimuoviin tussaamani sanat, leikkasin kirjainten sisäosat pois ja asettelin niitä hetken topin päälle.

Valmiiksi värjätyt kirjaimet

Kun olin tyytyväinen asetelmaan, irrotin paperin muovin liimapinnalta ja painelin muovin huolellisesti kankaalle. Saman tein jokaiselle sanalle ja lopuksi työnsin sanomalehteä topin sisään välttyäkseni läpivalumavahingoilta. Sitten aloin töpöttää sienellä väriä kirjaimiin. Kun olin valmis, vein topin kuivumaan ja tein toiselle tytölle samalla tavalla.
Kun tämä pinkki toppi oli kuiva, silitin värjäämäni kuviot päältä ja takaa. Valmis!

Melkein haluaisin itselleni samanlaisen..

(Tässä kohtaa on hyvä kertoa että nuo tähdet eivät kuuluneet alkuperäiseen suunnitelmaan, huomasin että olin sutannut värin kanssa ja siksi oli pakko keksiä nämä koristetähdet joilla vähän paikkaan tilannetta. Loppupeleissä ne sopivatkin paremmin kuin hyvin.)

Mitäs pidät?

Tyttö veti tämän heti päällensä ja siitä taisi tulla ihan suosikkitoppi :) Titi sai jälleen paukutella henkseleitään: Wau, mun tekeleet kelpaa teinille!! Siistii! :D (Siskontyttäret kutsuu mua Titiksi, tämä lähti siitä kun tämä mainitsemani teini oli taaperoikäinen ja huusi konfirmaatiokirkossani minut nähdessään TITIIII! niin että kirkko raikui..Nimi jäi elämään, en valita :)

I'll give you my wings

Tämä oli toiselle tyttärelle tehty, samoilla metodeilla. Hänkin piti siitä kovasti. Itselläni oli vähän vastaavanlainen paita yläasteella ja pidin siitä kovasti. Arvelin tämänkin likan pitävän enkä pahasti mennyt metsään.

Oih voih, tänään on vähän sellainen ei-oikein-tiedä-huvittaako-mikään-päivä. Haluaisin tehdä omppupiirakan ja tarpeetkin olisi (sain syksyllä miehen enolta paljon omppuja ja pakastin ne lohkoina talvea varten) vaan en tiedä. ((Foo Fighters - Pretender)) Olisi ihana askarrellakin jotain, vaan kummasti tuo hupeneva päivänvalo vie energiat mennessään. Eilinen päivä meni sängyssä maatessa, en haluaisi tämän illan olevan samanlainen (yritin eilen tehdä tätä päivitystä vaan ipad ja bloggeri eivät toimi yhteistyössä, siksi saatte tämän vasta tänään luettavaksenne kun minä sain Isännän koneen käyttöön).
Olen kaivellut tänään työpaikkoja, miettinyt oppisopimuskoulutustakin mutta kun vielä tietäisi mitä opiskelisi ja mistä saisi varmasti töitä. Kaikki käsillä tekeminen kiinnostaa (yllättävää sinänsä :D) mutta onko esim artesaanille tai vaateompelijalle töitä..? Plääh, elämä kolhii taas tänään. Taidan mennä tekemään lohdutukseksi sen omppupiiraan.

                           Stay Tuned Honey
                                    Cee

Stay Tuned!

Täällä minä istun sängyssä, kuuntelen Mobyn Inside-biisiä youtubesta ja aloitan elämäni kolmatta blogia. Tämän blogin tarkoitus on tulla lisäosaksi tulevaan, samaa nimeä kantavaan Etsy-kauppaan sekä tietenkin raottaa allekirjoittaneen elämänvirtaa ja käsitöitä teille lukijoille.

Haluatte varmaankin näin alkuun tietää jotakin siitä kuka täällä nakuttaa pimeässä teille blogipostauksia, no sitä asiaa voidaan korjata hiukan seuraavalla jorinalla:
Olen vuosimallia '86 (ensi vuonna siis kohtuullisen vintage-tuote jo :D ), elän onnellisesti avoliitossa eikä minulla ole omia lapsia kuin vastasyntyneissä haaveissani (paitsi herttainen pieni sekarotuinen Chili-koira joka on "yhteishuoltajuudessa" entisen aviomieheni kanssa). Nykyisellä miehelläni on ihana poika edellisestä avioliitosta, Jäpä (nimi muutettu :P ) on meillä joka toinen viikonloppu. Tällä hetkellä olemme molemmat työttömiä, minä möin firmani vastikään pois ja luppoaikaa on siis suhteellisen paljon.. {Voin kertoa niille, jotka ovat haaveilleet voivansa jäädä työttömiksi/sapattivapaalle/tms jotta saavat enemmän aikaa käsitöilleen ja askarteluilleen... NE TUNNIT LOPPUVAT EDELLEEN VUOROKAUDESSA KESKEN! :D }
((Biisin vaihdon aika = Moby - Everloving))

...takaisin asiaan. Ööö, olen Mobyn fanittaja mikäli se ei jo tullut selväksi, hehe.. Ei sen puoleen, olen aika kaikkiruokainen musiikkini suhteen, kaikki on päivästä ja fiiliksestä kiinni. Moby tekee hyvin inspiroivaa musiikkia ja toimii nytkin eräänlaisena muusana minulle.. Ja mitähän muuta te voisitte haluta tietää.. Olen (toisten mielestä) hyvin erikoinen (outo) persoona, joskus myös todella itsepäinen ja jopa silloin tällöin hyvin hyvin v*ttumainen ihminen. Luonnollisesti, olen myös se ihminen joka ei välitä näistä mielipiteistä p*skaakaan. :) Minä olen mikä olen enkä muutu, koska jokin haluaa minun muuttuvan. Tämä ajatus jokaisen tulisi mielestäni omaksua, koska loppupeleissä... Ei niillä muiden mielipiteillä ole merkitystä. Sinua rakastavat ihmiset hyväksyvät sinut sellaisenaan, muut voivat ottaa menolipun Norjaan ja lähteä kaivamaan nenäänsä kalastaja-alukselle!
..Jassoo, tähän aiheesta eksymiseen saatte luultavasti tottua vastakin, täällä tämä on ihan arkipäivää :D ja takaisin aiheeseen. Öööm.. Yritän parhaillaan lopettaa tupakointia sekä muuttaa ruokatottumuksiani terveellisemmiksi (itse asiassa meidän molempien, mies joutuu myös opetella vähän uusille tavoille). Hmm, mitähän vielä.. Tykkään pelata, tykkään todella paljon. Lautapelejä (meillä on kaapillinen niitä) ja konsolipelejä (etenkin rakkaan mieheni kanssa joka juuri nytkin pelaa vieressäni Assasin's creed-peliä) sekä korttipelejä (suosikkini on Shanghai - jos et ole kuullut siitä,älä välitä. Ei ole kovin moni muukaan). Oliko tässä alkuun riittävästi tietoa minusta? Kysy jos haluat tietää jotakin, vastaan parhaani mukaan. ((Moby - In this world))

Hahaa! (Ahaa-elämys) Tiesin että jotain jäi.
Varmaankin olisitte halukkaita tietämään mitä minä harrastan ja millaisia käsitöitä teen. Harrastan lukemista, kirppiksillä kiertelyä (kun en ole ihan PA), dataamista, tuota edellä mainittua pelaamista, elokuvia (mikä on sinänsä hauskaa, en ole katsonut telkkaria..en edes muista koska viimeksi. Ja nyt puhun näistä roskakanavista joita meidänkin töllö on tulvillaan) sekä kesällä lenkkeilyä (pidän nivelsiteistäni aivan liikaa joten en aseta niitä revähtämisvaaraan näin talvella). Ja tietenkin harrastan käsitöitä. Mitäkö? Vähän kaikkea! Olen kausittain-askartelija - hahaa, taisin keksiä juuri itselleni sopivan termin. Saat käyttää sitä blogissasi jos koet kuuluvasi samaan porukkaan :D - mikä siis tarkoittaa käytännössä sitä että nyt mulla on altsun valmistus-kausi (jostain syystä ihmiset eivät tunnista tuota termiä aina joten selvyyden vuoksi : altered book / journal), ens viikolla saattaa olla jo fimon muovaus-kausi ja sitä seuraavalla viikolla kirjansidonta-aika. Siitä seuraavaksi saatetaan päästä korujen tekoon ja kaikkien näiden välissä kudon ja ompelen - aina silloin tällöin.. Välillä on myös näitä huonompia aikoja jolloin saatan olla tukossa kuin suihkun viemäri. Se on aikaa jolloin en tee mitään luovaa, yleensä kulutan ne ajat katsomalla Netflixistä tv-sarjoja ja leffoja miehen kanssa.
((Moby - Natural Blues)) Sain äsken kaiken kuullostamaan siltä että teen kaiken hereilläoloaikani jonkin sortin taidetta käsilläni, vaikka en mä nyt ihan sitä tarkoittanut... Halusin vaan kertoa mitä kaikkea siis yleensä ottaen teen kun askartelen.

Tykkään myös laittaa ruokaa - etenkin mieheni kanssa - ja bravuurini taitaa olla lasagne (meillä kotoisasti lasakna). Emme käytä alkoholituotteita juuri lainkaan (ei olla absolutisteja, ollaan erilaisia suomalaisia).. En tiedä miksi kerroin tämän, ehkä koen tarvetta sanoa sen ilman MITÄ HELVETTIÄ?! - huudahduksia tai ärsyttäviä vastalauseita "no kyllähän sä nyt yhden juot? / no kai sä ny jotain juot?" Ja joka kerta tekee mieli vastata kaiken selittelyn sijaan: "JUST! Oletko sä kuuro vai muuten vajaa!? Kun sanoin etten ota niin en ota, ei tee mieli!" ...Käsi ylös jos on kanssasisaria/-veljiä joita jyrsii ainainen selitysten keksiminen kun tämä yksinkertainen ja kohtelias ei kiitos-lause on joillekin liian vaikea ymmärtää.

Hmmm..ehkä jäit funaamaan tuota kolmas blogi-tietoa.. Minulla on siis toinenkin suht aktiivinen blogi, jota en haluaisi sekoittaa tähän, sillä tämän blogin sävy on tarkoitus olla paljon rehellisempi kuin tuon toisen. Mikäli kumminkin tunnistat minut joskus sieltä, tule kertomaan mielipiteesi päivityksistäni. Aion julkaista täällä tulevaisuudessa samoja töitä kuin siellä (en ehkä kaikkia) joten on mahdollisuus että löydät sen myöhemmin. Mainitsemani kolmas blogi on poistettu käytöstä aikoja sitten ja se olikin niin nolo paikka että toivon todella olevani parempi kirjoittaja (ja valokuvaaja) tänä päivänä kuin silloin.. Vaikka alkuhan se on oltava kaikilla, eikä kukaan ole seppä syntyessään.  :)

Vaikka kuinka yritän, en osaa aina olla niin objektiivinen kuin haluaisin. Yritän kovasti hypätä teidän tossuihinne tätä kirjoittaessa ja miettiä mitä te mahdatte haluta tietää - mitä minä itse haluaisin tietää uudesta bloginpitäjästä tutustuessani tämän kirjoituksiin/taiteellisiin töihin.
Nyt täytyy sanoa että olen taskut tyhjänä täällä, taisin kertoa kaiken tarpeellisen (ja vähän extraakin) itsestäni. Tästä tämä homma lähtee, olet tervetullut hyppäämään messiin! Jos pelästyit kovasti tätä kaikkea jorinaa, kiroilua ja muuta AD/HD-meininkiä, kannattaa pistää tämä blogi henkilökohtaiseen bannaan sillä tätä p*skaa minä suollan jatkossakin. ]:D
Ainoa asia jolla saatan tuottaa pettymyksen on että postaukseni eivät luultavasti tule olemaan näin valtavan pitkiä ja tähän on ihan järkevä selitys - olen kirjoittanut tätäkin postausta kohta kolme tuntia ja no.. Tajusit varmasti. :) Btw, kirjoitan tätä pädillä jonka näppäimistöä on hitaampi käyttää kuin norminäppäimistöä, siinä voi olla yksi syy hitauteen.

Mutta nyt lopetan tämän bamlaamisen turhasta ja päästän sinut antamaan minulle ensimmäisen kommenttini tänne. Oli hienoa että liityit seuraani ja jos jaksoit lukea tämän loppuun asti, nostan hattuani Sinulle!

                             Stay Tuned Honey
                                        Cee